Lyhytelokuvapäivä 21.12.2016

TORRANCE RISES

Mokumentissa seurataan Torrance Community Dance Groupin matkaa MTV:n VMA-gaalaan.

Ohjaus: Spike Jonze

volanen.jpg 

Elokuvan valitsija: Jani Volanen

"Torrance Rises kertoo kuinka Fatboy Slimin "Praise You" -musiikkivideolla esiintynyt amatööritanssiryhmä saa kutsun 1999 MTV Video Music Awardseihin esiintymään osana palkintogaalan ohjelmistoa, videon ollessa ehdolla useassa kategoriassa. Tanssiryhmä vain sattuu olemaan fiktiivinen, eli niin on myös tämä lyhyt "dokumentti".

Torrance Rises on kusetus josta kukaan ei voi pahoittaa mieltään.

Voisi toki koettaa väittää sen paljastavan jotain aikansa celebrity-kulttuurista, ja että sen kohteena on pop-maailman kerma, mutta en usko että se on ollut tekijöiden pointti. Koen että se on lämminhenkinen "hoax" jolla ei suoranaisesti ole näpäytyksen kohdetta - eikä se sellaista tarvitsekaan.

Elokuvallisia arvoja Torrance Risesilla ei tavallaan ole. Toteutus on liioitellun halpa ja hiomaton. Syy miksi liputan sen puolesta on puhtaasti sisältökeskeinen.

Jaksan olla tästä muka-dokumentista ilahtunut vuodesta toiseen, osittain koska olen tarkoituksella jättänyt googlaamatta sen todellisen syntytarinan.

Keskushenkilönä hääräävä "Richard Koufey" on tietysti elokuvaohjaaja Spike Jonze (Being John Malkovich jne), mutta keitä on Torrance Community Dance Group? He ovat epäilemättä juonessa mukana, mutta ovatko New Yorkin tanssijat, onko MTV?

Ketkä tietävät totuuden, ketkä eivät? Loppua kohden selvästi ei juuri kukaan.

Onko sillä itse asiassa väliä?

Ja nautin kun en ole ihan varma.

Elokuva on pieni esipiipahdus tyylilajiin, jonka Sacha Baron Cohen myöhemmin lypsi kuiviin: dokumentaarista taltiointia fiktiivisellä keskushenkilöllä, piilokameran hengessä, mutta pitkällä jänteellä yksittäisen sketsin sijaan.

Tässä katsomiskulma on kuitenkin toinen: emme naura myötähäpeästä emmekä todellisen maailman tyhmyydelle sen lankaan mennessään. Elokuvan lopussa Jonze saa aikaiseksi uskomattoman: (SPOILER ALERT!)

Puolen tunnin pikaisella pohjustustarinalla huomaan olevani jopa liikuttunut täysin keksityn henkilön tanssiessa huonosti todellisessa palkintogaalassa.

Jollain oudolla tavalla en naura Richard Koufeylle vaan Spike Jonzen kanssa.

Mille? En ole edelleenkään varma ja osin siksi suosittelen elokuvan katsomista muillekin."